lauantai 22. huhtikuuta 2017

MEIKILLÄ VAI ILMAN?

jemina au naturel





LUONNON TILASSA


Elämäni helpottui huomattavasti kun lopetin meikkaamisen.
Joskus yli kymmenen vuotta sitten en olisi saattanut lähteä ovesta ulos ilman ehostusta.
Ajattelin olevani jotenkin niin kummallisen näköinen ja jopa ruma että pakkohan sellainen naama oli maalata inhimilliseksi.

Tukkanikin oli väärän värinen ja se vaihtuikin punaisesta aivan vaaleaan ja sitten mustaan.

Kun värien kirjo oli käyty läpi annoin hiusteni kasvaa omaan väriinsä.
Se kestikin muutaman vuoden sillä minulla oli siihen aikaan hyvin pitkä tukka, sellainen pakaroita tavoitteleva.

Samaan aikaan hiusten värjäyksen kanssa lopetin myös meikkaamisen.
Sen lisäksi heivasin myös deodorantin ja muut synteettiset hajusteet.

En ollut osannut edes kuvitella kuinka helpoksi elämä sen myötä muuttuisi!

Ensinnäkin silmäni vetistelevät herkästi jos meikkaan, enkä ihmettele sillä ainakin ne meikit joita silloin käytin ovat silkkaa ympäristömyrkkyä.
Kyseessä oli ihan perus markettimeikit.
Eivätkä varmasti vegaanisia tai animal friendlyjä muillakaan tavoin.

Fitnessharrastukseeni sopii meikittömyys oikein hyvin sillä en haluaisi mennä täydessä latingissa salille hikoilemaan.
Kaikella kunnioituksella ja hyväksynnällä heitä kohtaan jotka haluavat!


Aiemmin tosiaan tykkäsin meikata ja olin sinut peilikuvani kanssa vain meikattuna.
Esteetikkona tietysti halusin olla ehostettuna kaiken aikaa.

Nykyään olen myös niin yliherkkä kaikille synteettisille hajusteille että ihmettelen kuinka silloin pystyin sellaisia suihkimaan ympäriinsä.
Kävelevä kemikaalicocktail!

Parikymppisenä on varmaan suurimmalle osalle se ehostuksen kulta-aika, ja yleensäkin itsensä ilmaisun ulkoisilla seikoilla. Ainakin minulle oli.


 

KAUNEUDESTA


Mitä kauneuteen tulee niin nykyään olen mielestäni aivan yhtä kaunis ilman meikkiä kuin vaikkapa rusakko tai gepardi tai siili.

Enkä enää viihdy meikissä.
Jos nykyään meikkaan, kuten toisinaan teen, tuntuu kuin kasvoillani olisi jotain ylimääräistä.
On häiritsevää kun täytyy varoa etten pyyhkäise tai hiero silmiä epähuomiossa ja silti niin jossain vaiheessa aina teen.

Ennen edustin itseäni kasvoillani, nyt olen siirtänyt olemassaoloni laajemmalle.
En vielä niin laajalle kuitenkaan että kokonaan kehostani irtaantuisin :)





jemina ilman meikkiä
Aamuauringon valossa tukka ponnarille liimattuna




Viihdyn hyvin kehossani ja naamani takana kunhan annan energian virrata puhtaana lävitseni enkä saastuta maallista majaani esimerkiksi tupakalla tai millään päihteillä.

Olen myös vapautunut poseeraamisesta.
Aiemmin minulla oli aina (kun muistin) jonkinlainen ilme kasvoilla jollaisena halusin muiden minut näkevän.
Outoa naamioleikkiä ihmisten välillä.

Tämä ei silti tarkoita että nykyään antaisin piut ja paut ulkonäölleni enkä pitäisi itsestäni huolta myös ulkoisesti.

Tottakai vieläkin joskus tykkään meikata ja olla räpsyripsisenä kleopatramaalauksena olemassa.
Ja onhan se toki paljon näyttävämpää.
Aivan selkeästi minua katsotaankin enemmän ja pidempään kun olen meikattuna.
Eli jos senkaltaista huomiota haluaa niin siihenhän meikkaaminen juuri sopii.

Aiemmin elämässäni olen sitä huomiota niin janonnutkin.
Nyt se kaikki tuntuu täysin toisarvoiselta.
Miksi ihmeessä haluaisin huomiota ihmisiltä joita vetää puoleensa pelkkä ulkonäkö?


Samalla kun toiset ihailevat laitettuja hiuksia, meikattuja kasvoja ja hajustettuja vartaloita on toinen ryhmä joka kääntää heidän ristinsä väärinpäin ja vannoo sen nimeen, noin vertauskuvallisesti ilmaistuna.

Tämä toinen ääripääryhmä haluaa näyttää mahdollisimman rumalta ja karvaiselta ja likaiselta, ja mitä rumemmat rillit niin sitä coolimpi.
He usein halveksivat meikkaavia ihmisiä.
Silti näissä kummassakin ryhmässä on ihan samasta asiasta kyse.

Ehkä silti näidenkin ryhmien kulta-aika on siinä parinkympin hujakoilla ja myöhemmin elämässä ne asiat joiden nimeen niin vannottiin saattavat hieman laimentua.



TUKASTA VAPAAKSI


Toinen vapauttava äärikokemus oli kun kertaheitolla ajelin tukkani pois.
Hiuksista olin myös saanut paljon huomiota ja kommentteja.
Kymmenen vuotta ainakin pidin niitä pitkinä.
Uskoin ettei kukaan huomioisi minua enää jos minulla ei olisi sellaista tukkaa.
Epäröin kauan hiusten leikkaamista, tulisinko katumaan ja pitäisikö minun kertoa kaikille uusille ihmisille jotka tapaisin kuinka mahtava tukka minulla oli ollut.

Tuntuu kuin olisin ollut hiusteni vankina.

Lopulta vaan ajelin koko hoidon kolmen millin siiliksi ja olin hyvin onnellinen.

Päänahkani ja aivoni tuntuivat säkenöivän, muistan vieläkin hyvin sen kihelmöivän ja virtaavan tuntemuksen.

Sain silti liikaa huomiota siitäkin kun tukka oli niin lyhyt ja siksi nykyään pidän sitä mahdollisimman neutraalin mittaisena, sellaisena joka ei herätä erityistä huomiota.

Muutamia mummojakin tuli ihmettelemään miksi sellaista tukkaa pidän ja tilanteissa joihin hiusteni pituus ei lainkaan liittynyt se kuitenkin herätti huomiota.

Miehenä on helpompi pitää lyhyttä tukkaa.
Kyllä minä vielä joskus!




En silti yritä olla mitenkään erityisen huomaamatonkaan, en vaan halua tulla huomatuksi asioista jotka eivät minulle mitään merkitse.

Niiden mielestä jotka ovat sellaisessa vaiheessa että haluavat meikata joka päivä on varmasti todella tylsää ja ankeaa ajatus elämästä ilman meikkaamista.



Vaikka vahaisimme ja maalaisimme kasvomme klovneiksi päivittäin tai sitten vain huuhtelisimme hipiäämme silkalla aurinkoenergialla ja tuulella niin antakaamme toistemme olla ja iloita siitä mitä teemme ja miltä näytämme.

Ja jos joku kaipaa huomiota punaisella lonkerotukallaan niin antakaamme sitä hänelle, mutta jos toinen ei halua kaljuaan huomioitavan ollenkaan niin keskittykäämme muihin asioihin hänessä.
Kyllä sen yleensä pystyy huomaamaan kuka vartavasten huomiota hakee ja kuka näyttää miltä näyttää muista syistä.


Sellaista maailmanparannusta tällä kertaa :)


💙 Jos haluat uudet juttuni uunituoreina, käy tykkäämässä blogini FACEBOOK -sivusta tai
Follow my blog with Bloglovin 




Vegaanisin fitnessterveisin

Jemina

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kysy tai kommentoi rohkeasti, katsotaan mitä asialle voi tehdä :)