torstai 22. kesäkuuta 2017

ITSEHILLINTÄ JA RASVAPROSENTTI



jemina








Minulla on itsehillintää ihailtavan paljon.
Sen verran että pystyn elämään mukavaa, levollista elämää ja toteuttamaan itseäni pitkäjänteisesti.
Aina en ole siihen pystynyt eikä se ole mitenkään itsestäänselvää.

Minulta puuttuu itsekuria melko ärsyttävän verran.
Sen verran että pysyn haluamassani ruokavaliossa juuri niin kauan että uskon olevani selvillä vesillä ja sitten lankean jäätelöön taas, monena päivänä peräkkäin.

Hiihaa kun hanat aukeavat niin antaa mennä vaan, mitä väliä millään kun mieleni minun tekevi.



Minulla on suunnilleen neljä-viisi kiloa ylimääräistä rasvaa ympärilläni.
Perustan tämän omaan kokemukseeni asiasta, en mihinkään kauneusihanteisiin tai edes vaa'an lukemaan.
(Vaakaan ei kannata muutenkaan uskoa sillä voit olla suht lihaksikas fitnesstyyppi ja painaa enemmän kuin laardinpullea kaverisi, sillä lihakset ne vasta painavatkin.)

En ole lihava enkä ylipainoinen virallisen painoindeksin mukaan ja vaikka olisin vielä viisikin kiloa lihavampi olisin silti terve ja kunnossa, kunhan harrastaisin kuitenkin liikuntaa säännöllisesti.

Kyse on siitä miltä minusta tuntuu.
Minusta syön toisinaan liikaa, sellaista mitä en todellakaan tarvitse ja mikä ei ainakaan edistä terveyttäni.

Uskon että herkuttelu on toisinaan hyväksi, kunhan sen tekee hyvillä aineksilla ja kohtuudella.
Mutta kolmen päivän jätskipeijaiset on minulle liikaa.
Erityisesti kun se tapahtuu melkein joka kuukausi.

Jollekin toiselle se ei olisi liikaa, jonkun toisen olisi hyvä sallia sellainen itselleen jotta kokisi elämän mielekkääksi ja täydeksi.
Jotain muuta ei haittaisi laardi vatsan ympärillä ja hyvä niin.

Minä olen sellainen että löydän kaipaamani onnen itsehillinnästä.


Tämä on kyllä asia jonka kanssa olen joutunut painimaan aivan tolkuttoman paljon, aina uudelleen.
Niin paljon että olen huomannut kyllästymisen syvempiä sävyjä ja kerrostumia, kyllästymistä kyllästymisen jälkeen.
Kuinka loputonta voi kyllästyminen olla ilman että kyllästymisestä tekee lopun?

Uskoisin että olen nyt tullut kyllästymisen tien päähän tässäkin asiassa.
Aikoinani olen kulkenut tuon matkan muissakin merkeissä, esimerkiksi tupakoinnin ja levottoman spontaanisuuden äärellä.

Varmistaakseni asian en jätä sitä uskon varaan vaan otan ohjakset kauniiseen käteen ja pidän ne käsissäni, joka hetki.

Olen todella ymmärtänyt että se on ainoa tie ulos tästä kurimuksesta.

Kurimuksella tarkoitan itsehillinnän pettämistä tietyin väliajoin niin ettei pysty elämään tahtomallaan ja hyväksi kokemallaan tavalla.







jemina







Ei tosiaan ole muuta tapaa päästä eroon huonoista taipumuksista kuin pitää itsensä niistä erossa, kerta toisensa jälkeen ja aina vaan.

Mieli tekee usein ja monet asiat kutsuvat viekoitellen.
Sellaista elämä on ja uskon että juuri tuo on yksi asioista joita tänne on oppimaan tultu.
Tiedän että ainakin minulle se on.

Jokaisella on omat juttunsa minkä kanssa painia.

Ystävälläni on ongelmana siivoaminen.
Kämppä on täynnä tavaraa, likaa ja sotkua tulee alati lisää eikä tarmokkuutta tunnu löytyvän jotta voisi ottaa tilan haltuun ja pitää se hallussa.

Ymmärrän hyvin kuinka siitä saattaa tulla loputon limbo jos itseään ei tosiaan pakota järjestämään asia.

Kaikki nämä asiat ovat valintoja.
Niin se vaan on, jokaisena hetkenä voit valita mitä asialle teet.

Jos koira oksentaa matolle, siivoa se.
Älä ahdistu siitä ja mene facebookiin viettämään aikaa, kaada maitoa pöydälle ja ahdistu lisää vaan siivoa se vaan.

Johonkin se aika menee joka päivä ja sinä aikana jonka käytät ihmettelyyn ja ahdistukseen ja pyörimiseen olisit jo pyyhkinyt sen oksennuksen.

Kun asiat kasautuvat on niitä aina vaikeampi lähestyä.
Mutta milloin tahansa voit muutta tapaasi toimia.

Jos et halua elää koko loppuelämääsi ahdistuneena samoista asioista niin yksinkertaisesti valitse paremmin joka hetki.


Haluan olla hyvä itselleni.
Haluan voida luottaa itseeni.
Haluan tietää etten tule tekemään väärin itseäni kohtaan.

Seuraavaksi kun kaikki aistini huutavat minulle että tahdon jätskiä haluan sanoa itselleni 'rakas minä, tuo ei ole totta. Oikeasti voit paljon paremmin jos et ota jätskiä.'

Toisinaan voin tehdä itse ihanaa vegaanista jäätelöä, nauttia siitä kohtuudella ja jättää asia siihen.

Mikä siinä muka olisi sen vaikeampaa?

Miksi se on tähän asti ollut niin vaikeaa?


Rakas minä, lupaan pitää sinusta huolen ja edesauttaa onnellisuuttasi tekemällä puolestasi hyviä valintoja, joka kerta, tästä iäisyyteen.

Amen.





💙 Jos haluat uudet juttuni uunituoreina, käy tykkäämässä blogini FACEBOOK -sivusta tai
Follow my blog with Bloglovin 
tai seuraa Blogit.fi 





Fitnessterveisin


Jemina











Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kysy tai kommentoi rohkeasti, katsotaan mitä asialle voi tehdä :)