torstai 6. heinäkuuta 2017

HENKINEN LIHASKIMPPU


jemina







Miten sopii yhteen soppaan fitness, vegaanius, synteettiset lisäravinteet, askeettisuus ja henkisyys?

Seurataanpa hetki minun polkuani näiden äärellä.





VEGAANIUS



Olen ihannoinut vegaaniutta aina sydämessäni, silloinkin kun en ole sitä vielä tiedostanut.
Silti vasta pari vuotta sitten tunsin olevani siihen valmis ja jätinkin kaiken eläinperäisen pois elämästäni.

Joskus mietin miksen ole aiemmin ryhtynyt vegaaniksi.

Tavallaan siihen ei ole mitään järkevää selitystä mutta koen asian niin että tuolloin olin siihen valmis, elämäni ja minä itseni kanssa olin kulkenut siihen pisteeseen että tuo muutos pystyi tapahtumaan.

Asiat olivat muutenkin alkaneet loksahtelemaan kohdilleen ja myös puolisoni oli itsensä kanssa samassa vaiheessa vegaaniuden suhteen.
Olikin ilo saada yhdessä käydä vegaaniselle tielle.

Lisäksi meille syntyi tuolloin ainokaisemme ja tunsin suurta varmuutta siitä että haluan antaa hänelle lahjaksi elämän ja kehon jota ei tukita lihansyönnillä eikä eläinhormoneilla.
Hän saisi olla puhdas alusta asti.

Haluan myös että hän kasvaa kunnioittamaan elämää eikä käyttämään toisten kehoja omiin tarkoituksiinsa.

Tuo varmuuden tunne ja tunne siitä että olen oikealla tiellä oli aivan selvä eikä minulle jäänyt minkäänlaista epävarmuutta asiasta, eikä tarvetta puolustella tai hyökkäillä valintaani.
Se ei edes ollut valinta vaan itsestäänselvyys.

Lihaa en toki ole syönyt koko aikuisikänäni mutta maitotuotteita kyllä senkin edestä.
Kuinka kaukana tuo maidonähkyinen aika minusta mentaalisesti onkaan!

Lihansyönti taas on jo kauan tuntunut samalta kuin söisi ulostetta, siis ihan sitä itseään.

Tietyn rajan ylitettyä ei entiseen ole paluuta.




ASKEETTISUUS



Samalla tavoin kuin vegaaniutta olen aina ihannoinut tietynlaista askeettista elämäntapaa.

Olen äärimmäisen perso kakuille ja jäätelölle, leivoksille ja kaikelle vaniljaiselle ja suklaiselle.
Joskus ajattelen että tottakai elämässä täytyy saada nauttia herkuista, eihän se ole muuten elämisen arvoista.





jeminan herkkuja
AIVAN VESI HERAHTAA KIELELLE NÄITÄ KATSELLESSA






Mutta sitten olen tullut ajatelleeksi että todennäköisesti samoin ajattelee myös esimerkiksi pedofiili tai seksiaddikti.

Vaikka minun himojeni kohde on selvästi hyväksyttävämpi kuin pedofiilin niin se on yhtä kaikki himona aivan sama.

Tästä ajatuksesta löydän voimaa ja varmuutta oikealle tielle kääntymiseen.

Tottakai himot aina houkuttavat ja ajatus elämästä ilman himojensa kohdetta tuntuu karulta ja ankealta.

Himolla on myös sellainen piirre että kun sitä ruokkii niin se kasvaa aina entistä vahvemmaksi, ihan kuin kaikilla asioilla.

Himo on kyltymätön eikä se milloinkaan löydä täyttymystä.

Kannattaakin olla tarkkana mitä asioita itsessään ja elämässään ruokkii.





FITNESS



Maanantaina aloin diettaamaan.

Haluan sulattaa ylimääräisen rasvan pois ympäriltäni.
Samalla minulle on tärkeää säilyttää jo olemassaolevaa lihasmassaa, tietenkin mahdollisimman paljon, mieluiten kaikki.

Minun dieettini tarkoittaa pääasiassa annoskoon pienentämistä.
Muuten ateriani koostuvat aivan samoista ruuista kuin muutenkin.

Olen jo aiemmin huomannut että annoskoon pienentäminen ja siis kohtuullisten annosten syöminen on minulle paras ja varmaan ainoa tapa pitää paino 'normaalina'.
Eli mitkään kaalikeittodieetit tai muut senkaltaiset eivät ole minulle vaihtoehto. 

En itse asiassa ajattele tätä niinkään hetkellisenä dieettinä kuin ihan pysyvänä muutoksena.

En ole mikään ihmedieettien ystävä sillä sellaiset eivät tuo pysyviä muutoksia enkä siksi usko niistä olevan kenellekään mitään hyötyä.
Ehkä hetkeksi niillä saa itsensä laihtumaan mutta paino tulee kyllä takaisin jos palaa siihen millä painon alunperin on kerryttänyt.
Ja siitä tulee loputon jojoilu josta on todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.

En myöskään ole lajiuskollisella fitnessdieetillä eli tarkoitukseni ei ole sulattaa kaikkia rasvoja pois kehostani.

Yksinkertaisesti, olen muutaman vuoden ajan syönyt terveellisesti mutta vähän liikaa, enkä ole kauheasti herkutteluhetkiä kaihtanut.

Sinänsä tässä ei ole mitään vikaa mutta itse en ole tilanteeseen tyytyväinen.

Nyt haluan syödä sen minkä tarvitsen elämää ja salitreeniä tukemaan ja sen enempää en tahdo syömiseen tuhlata energiaani.




SYNTEETTISET LISÄRAVINTEET



Aiemmin olisin halveksinut ja suhtautunut äärimmäisen pilkallisesti kehonrakennukseen, proteiinivalmisteisiin ja muihin treeniboostereihin.
Kyllähän sitä nyt fyysistä työtä tekemällä ja rehellistä ruokaa syömällä täytyy elää, kaikki muu on luonnotonta ja sairaalloista.

Niinpäniin.

Aiemmin minulla oli niin liioitellun korostunut tarve kaikkeen 'luonnolliseen' että se jo itsessään oli hieman luonnotonta.

Tottakai ihmiset oppivat alati lisää ravinnosta ja elimistöstä, sairauksista ja terveydestä ja asiat menevät koko ajan eteenpäin.

Minä olen mentaliteetiltani sen laatuinen etten voisi uskoa että asiat menevät huonompaan suuntaan tai että asiat eivät olisi kuten niiden on määrä olla.

Nyt olen vain kiitollinen ja iloinen että on osattu kehittää riisiproteiinia palariin, EAA:ta treenijuomaksi ja kreatiini monohydraattia voimantuottoa lisäämään.

On mahtavaa syödä kunnon ruokaa joka tukee terveyttä ja jaksamista ja on mahtavaa voida optimoida ravintoa käyttämällä tiettyjä lisäravinteita tuota kunnon ruokaa tukemaan.




ELÄMÄNTAPAHAASTE



Askeettisuus on tosiaan ihanteeni ja siihen pyrin jo tämän elämän aikana.
Mutta askeettisuudella en tarkoita enää samaa kuin parikymmentä vuotta sitten.
Silloin ajattelin että askeettisuus tarkoittaa sitä että elää lähes erakkona vuorilla, syö vain raikasta vuori-ilmaa ja kukkien tuoksua ja joogaa koko ajan.

Myös askeettisuus kaipaa päivitystä.

Henkisyys ja kehollisuus eivät lainkaan ole ristiriidassa toistensa kanssa vaan päinvastoin tukevat toisiaan.
Kaikkien asioiden tulee olla harmoniassa jotta ihminen voisi olla tasapainossa itsensä kanssa.
Miten voisi voida hyvin jos ruumis riutuu ravinnon puutteessa?





vesimeditaatio






Minulle askeettisuus tarkoittaa muunmuassa levollisuutta, läsnäoloa, itsehillintää ja tyytyväisyyttä vallitseviin olosuhteisiin.
Sitä että ilma, vesi, maa ja tuli ovat eri muodoissaan ne tärkeimmät asiat maallisessa elämässäni ja että sen tiedostan joka hetki, etten kaipaa turhuuksia.
Ja nimenomaan sitä etten ole kaikkien himojeni vietävänä.

Vielä en täyteen askeettisuuteen, mitä se sitten tarkoittaakin, ole valmis, sillä minulla on nyt myös tämä maallinen ihana elämä eikä ole mitään tarvetta yrittää mitään liikaa.

Mutta ruokavaliooni on tullut muutos ja herkuille aion pääsääntöisesti kääntää selkäni.

Olen muuten huomannut että annoskoon pienentämisestä on toinenkin hyöty, nimittäin se että nyt pureskelen ruokani huolellisemmin koska haluan sen kestävän kauemmin :)

Olen aina hotkinut ruokani enkä tosiaan pureskellut riittävästi.

Se kun kirjoitan tästä tänne blogiin ja teidän luettavaksenne mahtavat tyypit siellä, tekee tästä ottamastani askeleesta todellisempaa, tai virallisempaa.
Vaikkei tätä edes kukaan lukisi niin itse luen enkä voi enää tätä asiaa sivuuttaa seuraavan kakunkaipuun kohdatessa.


Vielä haluan sanoa että kaikki kirjoittamani ovat omia juttujani, kokemuksiani ja aatoksiani enkä missään tapauksessa arvostele toisten valintoja tai elämäntapaa.

Kaikella kunnioituksella kaikkia kohtaan.




💙 Jos haluat uudet juttuni uunituoreina, käy tykkäämässä blogini FACEBOOK -sivusta tai
Follow my blog with Bloglovin 
tai seuraa Blogit.fi






Rakkaudella 


Jemina  














Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kysy tai kommentoi rohkeasti, katsotaan mitä asialle voi tehdä :)