lauantai 22. heinäkuuta 2017

SUVAITSEVAISUUDEN JALO TAITO



jemina ja koivu







Taannoisella työpaikallani oli ihminen joka piti omia makuasioitaan ehdottomina totuuksina.
Tuo piirre oli hänessä hyvin voimakas ja mielipide tuli aina kuin aseen piipusta.

Työpaikan ruokalassa kun me toisen työkaverini kanssa maistoimme jumalaista mangorahkaa joka sai kasvomme vääntymään väkisin hymyyn sanoi tämä ehdottomien totuuksien tulkki että mango ei ole hyvää eikä mikään missä on mangoa, mutta ruusunmarjaa kannattaisi kokeilla rahkaan sillä se on oikeasti hyvää.

Vau! Ajattelin että ihanko tosissaan tuo sanoo noin ja todella tarkoittaa sitä.
Ja kyllä, hän oli aivan naama peruslukemilla eikä pilaillut.

Tämä ihminen oli muuten oikein kiva ja toverillinen ja hyvin huumorintajuinen ja siksipä tuo piirre olikin hänessä hyvin hämmentävä.

Mieleeni muistui että ehkä minussakin on ollut tuollaista piirrettä jossain vaiheessa, ei ehkä ihan samalla tavalla mutta kuitenkin.

Olen pitänyt omaa kokemustani asiasta totuutena enkä ole pysähtynyt kuuntelemaan asiaa toiselta kannalta.

Muistan esimerkiksi kun minulla joskus oli kausi etten voinut sietää punaista väriä ollenkaan näkökentässäni.
Silloin en voinut mitenkään ymmärtää miten joku haluaa pukeutua punaiseen ja vuorata seinänsäkin sillä värillä.
Suureen ääneen saatoin päivitellä tuollaista valintaa ja tyrmätä toisen ajatukset asiasta.
Olinpa kyllä tyhmä.

Onneksi tuon piirteeni kukoistuksesta on jo melko kauan.

Sittemmin olen ymmärtänyt että on paljon antoisampaa oikeasti kuunnella toisia ja olla läsnä heidän kokemuksessaan kuin tuoda aina vaan omaa itseään ja näkemystään esiin.

Eihän toisen ihmisen kokemus asiasta muuttuisi kuitenkaan sellaiseksi kuin miten minä sen koen, eikä hänen ajatuksensa kulje juuri niitä reittejä pitkin joita omani kulkevat.

Ja hyvä niin!

Tottakai ymmärrän että tuolloin olen ollut hyvin nuori ja etsinyt itseäni voimakkaasti, ei se sen kummempaa ole ollut.

Nykyään on niin paljon kivempaa olla kiinnostunut toisista ihmisistä ja heidän tuntemuksistaan eikä aina vaan keskittyä itseeni.

Viihdyn kyllä oikein hyvin itsessäni eikä minulla ole enää sellaisia levottomuuksia mieleni päällä mitä joskus on ollut.
En vaan koe tarvetta tyrkyttää omia ajatuksiani ja näkemyksiäni toisille, mutta mielelläni keskustelen ja annan mahdollisesti uusia näkökulmia jos joku sellaista kaipaa.

Kuinka kivoja ovatkaan toverilliset keskustelut joissa yksikään ei halua kilpailla tai kumota toisen ajatuksia, vaan päinvastoin kannatella ja viedä niitä eteenpäin yhdessä.

Sellaista voisin itse kaivata enemmän.

Sellaiseen ei ihan hirveän moni kykene, en siis aina minä itsekään, sillä pystyäkseen olemaan oikeasti kiinnostunut toisen kokemuksesta täytyy heittää syrjään omansa.





SUVAITA VAI TUOMITA?



Suvaitsevaisuus ei toki tarkoita aina sitä että pitäisi olla kiinnostunut toisista ihmisistä, heidän motiiveistaan tai kokemuksistaan.
Suvaitsevaisuus voi tarkoittaa ihan vaan sitä ettei tuomitse toisia suoralta kädeltä omien kokemustensa pohjalta.

Tottakai on asioita joita kenenkään ei pidä suvaita, kuten elävän olennon kiduttaminen tai orjuuttaminen tai muut tuollaiset yleisinhimilliset lainalaisuudet.

Tässä puhunkin hieman pienemmistä jokapäiväisistä asioista enkä paneudu noihin suuriin kysymyksiin sen enempää.

Joskus minua harmittaa yleinen varautuneisuus ja se ettei suhtauduta toisiin lähtökohtaisesti hyväntahtoisesti ja suopeasti.
Se tuntuu niin rakkaudettomalta ja sydäntäsärkevältä.

Mutta tälläisilla ihmisillä on jotain pelkoja ja epävarmuutta itsessään.
Voi kun kaikki voisivat avoimin ja valoisin mielin kohdata toisensa, aikalaisensa.
Kukaan ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin mitä jokainen on, ja kaikilla on vain ihmisyys.

Eikä tosiaan ole kenenkään asia tuomita toisten kokemuksia tai ajatuksia.
Jos niistä ei ole kiinnostunut totuudellisesti niin sitten voi antaa toisten olla ja ymmärtää se että he ovat aivan samalla tavalla ihmisiä kuin itse kukin on.

Onneksi on myös niin paljon rakkaudellista ja välitöntä olemassaoloa, tuntemattomat hymyilevät toisilleen ja rientävät apuun jos kauppakassi repeää kesken kotimatkan.







jemina fitnesspose
KUNNON FITNESSPOSE :)






Joskus tulee olo kuin huvittaisi naureskella fitnessposeerauksille ja pitää niitä ihmisiä ihan hölmöinä.
Viettää nyt aikaansa salilla vain siksi että saisi mennä lavalle esittelemään lihaserottuvuuttaan erilaisissa asennoissa.
Mutta mitä hittoa sitten?

Miksi se olisi typerämpää kuin mikä tahansa muu tekeminen?
Antaa kaikkien vaan toteuttaa itseään tuomitsematta vaikkei sitä itse pystyisi tai edes haluaisi ymmärtää.

Olen oppinut sen että jos jollekin asialle naureskelen tai esitän etten vaan voi käsittää miten joku viitsii jotain tuollaista tehdä niin aivan varmasti löydän itseni tuon samaisen asian ääreltä jossain vaiheessa enkä voi kuvitella mitään kivempaa!

En tällä tarkoita että lähtisin joskus fitnesslavoille kilpailemaan vaan ihan yleisesti kaikkea mitä elämässä tulee vastaan.

Tällä hetkellä minun on vaikeinta olla tuomitsematta niitä jotka käyttävät hajustettua pyykinpesuainetta tai muita synteettisiä hajusteita sillä minulle tulee niistä todella huono olo ja päänsärkyä.
Lisäksi uskon että ne ovat ihan silkkaa ympäristömyrkkyä kaikki tyynni.
Mutta on paljon ihmisiä jotka eivät koe asiaa näin eikä ole minun asiani tuomita.
Toki on hankalaa hengittää heidän läheisyydessään tai voida hyvin mutta minkäs teet.


Suvaitsevaisuutta, arvon toverit ❤



💙 Jos haluat uudet juttuni uunituoreina, käy tykkäämässä blogini FACEBOOK -sivusta tai
Follow my blog with Bloglovin 
tai seuraa Blogit.fi 





Vegaanisella sydämellä


Jemina

















Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kysy tai kommentoi rohkeasti, katsotaan mitä asialle voi tehdä :)